No niin taas näitä päiviä että itsekritiikki ja inho huipussaan..yök.. Mikähän siinä on että ihmisen mielikuva itsestään on vähintäänkin epäreilu joskus jopa hyvin epäreilu,tunnen ikäväkseni ihmisiä jonka mielikuva itsestään on todella epärealistinen..paino sanalla tod. No ei takerruta tähän... OLen usein tullut huomanneeksi että suurin osa päivittäisestä normi vitutuksesta alkaa heti kun aukaisee silmät..tai viimestään siinä vaiheessa kun katsoo peiliin..tuppaan näkemään itseni unissa hyvin hoikalla olemuksella varustettuna..mitä olinkin aikaisemmin.. (aiakisemmin tarkoitan aikaa ennen vakavaa sydänsairauden puhkeamista,lihoin suurilta osin lääkkeiden myötävaikutuksesta ja kun niitä joutuu tässä henkensäpitimiksi päivittäin yhä popsimaan on tuo "takaisin omiin mittoihin" puurastus TOD haasteellinen projekti) ja sitten kun aamulla herään huomaan jonkun taas vaihtaneen unikroppani tähän ilmalaiva malliin..jos siitä ei vitutuksen ensihelmet heristy niin ei mistään..Sorrunkin usein surkuttelemaan itseäni hokemalla "sillon kun olin nuori JA nätti ja nyt olen vain JA",koska kuitenkin miellän itseni hoikaksi ihmeseksi,hoikan ihmisen ajtusmaailmalla (mikä helvetti se nyt sit onkaan,käytän nyt tätä lokerointi tapaa kun en tyhmyyttäni parempaakaan keksi) ja huomaan esim:vaatemaisnoksia katsoessani että toi on pakko saada kunnes tipahdan realiaikaan ja tajuan että hei jos toi vaate löytyskin xxxl:nä niin se ei näytä samalta kuin se s/m (enkä nyt viittaa mihinkään sadomasokistisiin juttuihin jos joku niin luulee...heh..) tai sitten kun erehdyn kenkäkauppaan katselemaan "järkeviä" tantta kenkiä ja bongaan jotkut upeat stiletto korkkarit (joita omistan ja rakastan ylikaiken)WAUU noi mä haluun,töktök realismin henki hönkäilee -siitä vaan taiteilemaan norsu kävelemässä pubitikoilla- meilikuva jysähtää tajuntaan ja poistun välittömästi vittuuntuneenä koko kaupasta...olen huomaamattani oppinut katsomaan vieraissa paikoissa vaistomaisesti tukevinta paikkaa istua,että säästyisin olettamiltani -aattelitko jätti ahteris siihen mahduttaa/onneksi tuo tuoli on terästä-katseilta..sitten ahdistun pienestäkin narahduksesta jonka jonkun muun tuoli tai oma istuma alukseni päästää kun kuvittelen kaikkien pidättävän hengitystään että millon räsähtää..muistan erään kerran kun olin kaverillani kylässä ja hänellä oli sellaiset "ohjaajan"tuolit joissa istuiosa on kangasta,istahdin reippaasti siihen ja räts koko komeus repesi,ihan vitun kiva..ja huom! Tämä tapahtui silloin kun olin vielä oman pituusluokkani ihannepainossa..voin vain kuvitellä miltä vastaava tapahtuma tuntuisi tänä päivänä..
Toivottavasti kukaan ei saa tästä vuodatuksesta sellaista käsitystä että rypisin itsesäälissä yhyy kun olen kun porsas,ei toki,no ehkä vähän..
Olen kuitenkin selättänyt henkeä uhkaavan sydäsairauden (toistaiseksi) sydäntä vähän leikeltiin uuteen uskoon ja tadaa still kicking,joten sen kuolemanpelon ja koko pitkän toipumisen jälkeen olen vain onnellinen että olen elossa n:37kg isompana mutta elossa,ja koska en oikeastaan olisi voinut välttää tätä hylkeeksi muodostumisprosessia kuin kieltäytymällä lääkehoidosta niin se on ollut vain pakko hyväksyä osaksi hintaa siitä että sain kuitenkin elää..
Nyt kun olen tässä pikkuhiljaa alkanut saada näitä kiloja pois niin onhan se mukavaa,mutta hitaasti edetään ja olen hyväksynyt senkin että tuskin koskaan enää tulen olemaan yhtä hoikka kuin ennen,alkaa tuota ikääkin jo olla niin...no ei se ole mikään puolustus vain tosiasia..
Kuitenkin oman mieleni luoma harhakuva on joskus ihan mukavakin asia...mutta on niitä dark momenttejakin ollut..ja tulee olemaan.. Lihavat on leppoisia periaatetta olen yrittänyt tonne mieleeni patistaa,no realismi siinäkin tulee vastaan että toisaalta mua lepposampaa ihmistä saa hakea mut ei kannata kokeilla onneaan,nyt mulla on nimittäin semmonen etu että kun raivostun ja jyrään päälle niin saattaa kevyempi huomata että päällä istuu iso ja vihanen akka joka suunnittelee joulunenän vääntöä,toisaalta sillä saa isonkin uhoajan rauhoittumaan kun uhkaa istua naamanpäälle ja pierasta päräyttää niin jo pelkkä mielikuvan luominen saattaa kummasta rauhoittaa tulehdusherkkää tilannetta..No mutta minähän en missään nimessä olen väkivaltainen,en edes jaksa (ja mä tiedän että siellä joku tirskuu..jouluneniä tiedossa siis),tietenkin oishan se hyvä keino kuluttaa kaloreita,taidanpa ottaa keväisen baarikierroksen...ei ei pois se minusta..olen suorastaan Zen harmoniassa ja Flow olotilassa muutenkin 24/7 niin miksi horjuttaa hyvin saatua tasapainoa? Niin mä tiedän että jollakin voi olla musta hieman erillainen mielikuva mutta se on jokaisen henk.koht asia mitä minusta ajattelee,eiköhän täällä ole mielipidevapaus,joskus on tietenkin ihan hyvä pitää se mielipide ihan omana tietonaan..pätee meihin ihan kaikkiin,eikö?
No eipä silti taisin jo eksyä aiheesta ja mulla tuntuu oevan loppumattomasti tota asiaa niin pakko vetää rajaa johonkin..nyt nimittäin oon tätä textiä vsänny tässä sen verran että perseeni on kadottanut suurimman osan tuntoaistia ja se on jo aika helvetisti,joten pakko lähtä tuon koiran kanssa ulos että perse vertyy ja parhaassa tapauksessa vaikka vähän pienenis!
Ei tuu musta idolia tähän maailmaan mutta onnex ei tuu monesta muustakaan...(taustalla kiljuu joku american idol..jep jep) Pitäkäähän ihmiset ittestänne huolta viikonlopun yli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti